| Viimeisin päivitys 9.5.2009 |
| Ulkoasu uusiksi 10.3.2008. |
| Sivut uusittu kokonaan 29.1.2006. |
| Ensimmäinen versio julkaistu 20.3.2003 |
Olen historian ja museologian opiskelija, hevostyttö Anna Karhila (os. Svenström), syntynyt 26.11.1980 Seinäjoella. Sukujuuriltani, sielultani ja paljolti luonteeltanikin olen eteläpohjalainen. Peltolakia, latomeri, pohjalaistalot, murre, ittepäisyys, rehellisyys, suoruus, maanläheisyys ja ylpeys - Etelä-Pohjanmaa on minulle kaikin tavoin rakas ja se alkuperäinen kotini.
Tällä hetkellä (kevät 2009) asun Jämsässä anoppilassa ja koitan keskittyä gradun tekoon. Opiskelen siis yhä Jyväskylän yliopistossa. Pääaineestani Suomen historiasta olen tehnyt kaiken muun paitsi gradun, lisäksi olen suorittanut etnologian, yleisen arkeologian ja kasvatustieteen perusopinnot sekä museologian ja yhteiskuntatieteen aineopinnot. Tarkoitukseni on valmistua helmi-maaliskuussa 2009.
Historia, vanhat rakennukset, tarinat, kaikki vanha ja vanhanaikainen ovat aina kiinnostaneet minua, mutta pelkkä tutkijan tai opettajan työ ei ole tuntunut ihan omalta. Aloittaessani monen yliopistovuoden jälkeen museologian opinnot syksyllä 2004 tajusin löytäneeni vihdoin oman alani, ja tunne vain vahvistui ensimmäisessä museotyöpaikassani kesällä 2005. Haluaisin tulevaisuudessa mieluiten töihin museoon tai arkistoon, mutta houkuttelevalta kuulostaisi myös elannon ansaitseminen omalta tilalta maataloudesta ja hevoshommista.
Hevoset ovat harrastuksistani tärkein ja rakkain. Hevostyttö olen ollut jo alle kouluikäisestä, ja vuosien varrella olen harrastanut hevosia kaikin tavoin, ajamisesta ja ratsastamisesta hevosten hoitamiseen ja sukujen keräilyyn. Sydämeltäni olen suomenhevos- ja ravi-ihminen, mutta pidän myös ratsastamisesta. Ennen yliopisto-opintoja kävin suorittamassa maatalouden perustutkinnon eli hevosenhoitajan paperit Kemiössä ja ajoin samalla ravikortin. Kaksi ja puoli vuotta ja viisi kesää olin töissä Keuruulla Kokkomäen tilalla (vuosien 2000-2004 aikana), sekä ravipuolella että vaellusleirien vetäjänä.
Kolmisen vuotta minulla oli myös oma hevonen, iso ja hieno suomenhevosruuna, elämäni hevonen ja rakkauteni. Api-mies kuoli syyskuun alussa 2005. Syksyn hiljaiselon jälkeen kävin vapaaehtoisena tallitonttuna Suit-Silassa Jyväskylässä kevään ajan. Kevään kääntyessä kesäksi tuli jälleen myös oman hevosen vuoro. Tai oikeastaan hevoshaaveen, kun sielunveljeni kanssa vuokrasimme Kokkomäestä hyväsukuisen suomenhevostamman siitoskäyttöön. Toivottu tammavarsa syntyi toukokuussa 2007, ja tulevaiuudessa Helka-neidin on tarkoitus olla meille sekä kaveri että kantatamma ja raviratojen tähti, jos vain kaikki menee hyvin. Vilman ja Helkan jälkeen hevosmäärä on kasvanut omilla ja osaksi omilla hevosilla, joten tällä hetkellä omalla mäellä asustaa jo pieni hevoslauma.
Käytännön lisäksi olen aina ollut kiinnostunut hevospuolellakin myös teoriasta ja historiasta - ja varsinkin suvuista. Vaihtelen kantakirjoja ja kerään itselleni hevoskirjallisuutta sekä vanhoja hevoslehtiä. Keväästä 2005 olen ollut mukana suku- ja kuvalisääjänä Sukupostissa, kiireiden salliessa hyvinkin aktiivisesti.
Hevosten lisäksi harrastan valokuvausta. Kalustona on heinäkuusta 2009 alkaen ollut digijärkkäri Nikon D300 kahdella objektiivilla. Vanha filmijärkkäri Minolta 505si super on nykyään jäänyt lähinnä pölyttymään, kun filmikuvaus on niin kallista. Kuvauskohteinani ovat pääasiassa hevoset, pohjalaistalot ja maisemat, ihmisiä en kovin paljon kuvaa.
Luen myös paljon, teen käsitöitä, joskus piirtelen ja leivon. Jollain tavoin olen renesanssi-ihminen, etenkin nykyään: olen kiinnostunut syvällisesti ja laajasti monesta asiasta, kulttuurista ja historiasta tekniikkaan, ja haluaisin oppia ja osata mahdollisimman paljon kaikesta. Seikkailija ja vaeltaja olen myös, ja jonkinlainen kauneuden, viisauden ja hyvyyden etsijä.
Maaseutu ja maataloustyöt ovat minulle erityisen rakkaita, historiassakin ne ovat suurin kiinnostukseni kohde. Jonain päivänä aion vielä viljellä yhdessä mieheni kanssa maatilaa ja kasvattaa sekä treenata suomenhevosia.
Unelmat? Niistä minä elän, ja rakkaudestani Anttiin, museoihin, kotiseutuuni ja hevosiin, historiaan ja tarinoihin. Ja huumoriin, sisäänrakennettuihin toimituksellisiin vitseihin. Älykkääseen kieleen ja kauneuteen, kyllä.